SULJE SIVU
Salvarsan ja Neo-Salvarsan olivat laajalti käytettyjä syfilislääkkeitä. Niitä käytettiin usein yhdessä vismuttiruiskeiden kanssa, aina siihen asti kun penisilliini tuli 1950-luvulla yleisesti saataville.

Salvarsanin kehittäjää Paul Erlichiä on usein kutsuttu 'lääketieteellisen kemian isäksi'. Hän tutki yhdessä työtoveriensa kanssa yli 600 arseenin johdannaista ja löysi lopulta arsfenamiinin, erittäin voimakkaan arsenofenyyliglysiinin. Erlichin suurena haaveena kerrotaan olleen kehittää mikrobitautien hoitoon kemiallisia "taika-ammuksia", jotka osuisivat suoraan taudinaiheuttajiin, eivätkä aiheuttaisi haittaa tautia sairastavalle.

Systemaattiset tutkimukset arsfenamiinin ja neoarsfenamiinin löytämiseksi saavuttivat eräänlaisen virstanpylvään aseman mikrobilääkityksen historiassa. Kehittämistyöllä oli myös pitkä esihistoria arseeniyhdisteiden (joista uudelle ajalle asti käytettiin arsenikki-nimitystä) lääkinnällisessä käytössä vastaaviin tarkoituksiin.

Aspirin

Salvarsanin toi markkinoille lääketehdas Bayer. Sama tehdas oli tuonut markkinoille vuonna 1899 kasvirohdokseen perustuvan, synteettisesti valmistetun lääkkeen - kaikkien tunteman aspiriinin.

Tehdas onnistui rekisteröimään kehittämälleen asetyylisalisyyli-
happovalmisteelle kauppanimen Aspirin, vaikka muut saman aineen valmistajat sitä kiihkeästi vastustivat.
Kuvassa suomalainen asetyylisalisyylihappovalmiste.